Viimeksi olen tainnut saada käristystä kotona Teuvalla. Isälle ruoka oli välttämätön pahe ja tärkein ominaisuus oli että ruoka täytti mahan, Ruoassa määrä oli tärkeämpää kuin laatu.
Harvoja ruokia joita isä arvosti olikin juuri käristys (ja jälkiruoaksi lakkoja ja vaniljajäätelöä.)
Lapsuudessa käristystä oli tarjolla sunnuntaina, jos oli jokin syy (synttärit) tarjota jotain parempaa ruokaa.
Käristys tuo mieleen myös Kilpisjärven, kevään ja perjantain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti